Pyörivällä mustalla aukolla on toinenkin tapahtumahorisontti, jota kutsutaan ellipsin muotoiseksi stationaarisyysradaksi. Sen radan rajan toisella puolella aine ei voi pysyä levossa, vaan musta aukko imaisee sen sisäänsä.
Ergosfääri on stationaarisyysrajan ja tapahtumahorisontin välissä oleva alue. Jotkin sinne joutuneet aineet saattavat sinkoutua ulos.
Teoreettinen astrofysiikka tukee myös teoriaa ''alaston singulariteetti''. Tälläinen singulariteetti syntyy, kun mustan aukon pyörimisnopeus ylittää Schwarzschildin säteen kohdalla valon nopeuden. Tällöin tapahtumahorisontti repeää, ja paljastaa sen sisällä olevan singulariteetin.
Tässä kuvassa musta aukko on imemässä materiaalia kohti keskustaansa.
Teoreettisessa astrofysiikassa on myös toinen teoria, ''valkoinen aukko''. Näiden ''valkoisten aukkojen'' olemassaolosta ei kuitenkaan ole mitään varmaa havaintoa. Valkoinen aukko olisi mustan aukon vastakohta, joka vastakohtamaisesti sylkisi ulos valoa ja energiaa, mahdollisesti toisesta maailmankaikkeudesta. Valkoisen aukon ratkaisu on kuitenkin epäfysikaalinen, koska se ei voi syntyä tähden räjähtämisestä ja sillä olisi äärettömän pitkä historia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_aukko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti